”Varma” välivuosi peruuntui

Terveiset jo valmistuneen Tampereen kandin ja ex-valmennuskurssiopen kotisohvalta, jossa tämänkin blogitekstin kirjoittamisen on keskeyttänyt viimeisen parin viikon aikana noin yli tuhat kertaa meidän nyt neliviikkoinen pieni poikamme.

Ennen kuin päädyin äitiyslomalle kakkavaippoja vaihtamaan, valmistuin keväällä 2019 Tampereelta, jossa sain nauttia mahtavista lääkisvuosistani. Omakin taipaleeni lääkäriksi alkoi valmennuskurssilla keväällä 2013 lukion jälkeen. En usko, että silloin kukaan (varsinkaan omat valmennuskurssiopettajani, joiden tarkastamasta ensimmäisestä harjoituskokeesta sain koko kurssin huonoimmat pisteet) olisi uskonut, että kahden vuoden päästä olisin itsekin opettamassa valmennuskurssilla lääkisläisenä. Pääsykoemenestykseni omistankin juuri sille epäuskolle omaan menestykseen, joka itsellänikin oli koesalissa lukiessani verkkokalvon kuivasta ikärappeumasta: ajattelin, että teen nyt rennosti parhaani, niin tiedän sitten millä tasolla olen, kun ensi vuonna haen 200% panostuksella. Rento asenne jätti turhat huolimattomuusvirheet ja paniikki-black outit pois suorituksesta ja pääsin hyödyntämään koko osaamistani.

Luotto omaan suoriutumiseen oli kokeen jälkeen niin korkealla, että lähdin jo viettämään mielestäni väistämätöntä välivuotta ulkomaille, enkä edes muistanut, että tulokset tulisivat lähtöpäivänäni. Tuloksista kuulin läheisteni välityksellä avatessani puhelimen Malagan lentokentällä. Välivuoteni Espanjassa alkoi ilmoittamalla pomolle ensitapaamisella, että lähdenkin kuukauden päästä takaisin Suomeen opiskelemaan lääkäriksi.

Toisena lääkisvuotenani halu auttaa muita lääkikseen pyrkijöitä saavuttamaan tavoitteensa yhdistyi oman ääneni kuulemisen rakkauteen ja vuokranmaksukyvyn ylläpitämisen tarpeeseen. Päädyin valmennuskurssille biologian opettajaksi. Työstä tuli minulle lopulta niin mieleistä, että jatkoin koko lopun lääkiksen ajan. Joka vuosi oli mahtava tutustua uusiin kurssilaisiin, haastaa ja tulla haastetuksi biologian osaamisen puolelta ja antaa eväitä myös henkiseen suoriutumiseen pääsykokeessa. Opin itsekin vuosien varrella paljon ihan ihmisbiologiasta (ja mm. ongelmajätteiden jätehuollosta) kurssilaisten vaikeiden kysymysten myötä ja ennen kaikkea vuorovaikutus- ja esiintymistaidoista, joita nyt lääkärin työssä olen saanut pistää hyötykäyttöön. Upeaa oli myös joka syksy bongata omia oppilaita uusien fuksien joukosta lääkiksen käytäviltä. Sama bongailu jatkuu nyt työelämän puolella, kun ensimmäiset oppilaani aloittivat lääkärin työt kesäkandeina viime kesänä.

Vanhoja muisteltuani haluaisin jakaa osan opetusmantraani, joka on varmasti ainakin kaikille entisille oppilailleni hyvin tuttu: hengitä syvään, jos osasit kotona, niin osaat kyllä kokeessakin ja kerää helpot hajapisteet kaikista tehtävistä vaikket alkua pidemmälle osaisikaan (ympäristöekologiaa syrjimättä)!

Yhdellä kädellä kirjoittaen ja toisella vauvaa hyssytellen: kovasti tsemppiä kaikille lääkikseen hakijoille kevään rutistukseen!

– Mira
2019 Tampereelta valmistunut