Kätilöstä lääkäriksi

Viime syksynä sähköpostiin kilahti viesti, jossa toivottiin blogikirjoituksia lääkikseen hakijoita ajatellen. Olen itse alanvaihtaja ja hakeutunut lääkikseen kätilöopintojen jälkeen. Opiskelukavereiden kanssa on monesti juteltu siitä, millaista on opiskelu, kun on toinen terveydenhuoltoalan ammatti ”takataskussa” ja toisaalta sairaanhoitajakavereita on kiinnostanut, millaista lääkisopiskelu on. Niinpä päätin kertoa omista kokemuksistani molemmista.

Ennen lääkikseen pääsyä olin valmistunut sairaanhoitajaksi ja kätilöksi. Hain aikanaan myös lääkikseen samana keväänä, kun pääsin opiskelemaan kätilöksi. Muun muassa jaksamisen ja paineensietokyvyn puutteista johtuen en kyennyt valmistautumaan pääsykokeisiin läheskään tarpeeksi ja pisteet jäivät todella kauas sisäänpääsyrajasta. Kätilökoulun sisäänpääsymateriaali oli helpommin hallittavissa ja onnistuin pääsemään sisään.

Kätilöopinnoissa

Kätilöopinnot veivät mukanaan ja työnsin ajatuksen lääketieteen opinnoista taka-alalle. Opiskelu oli mukaansatempaavaa ja suoritin 4,5 vuoden kätilöopinnot vähän turhankin nopeassa tahdissa eli kolmessa vuodessa. Olin koko koulutuksen ajan kiinnostunut diagnostiikasta ja usein kaipasin tarkempaa tietoa sairauksista kuin mitä opinoissa käytiin läpi. Kun vielä pari kätilö- ja sairaanhoitajaharjoittelun ohjaajaakin kannustivat hakemaan uudelleen lääketieteelliseen, aloin innostua ajatuksesta. En kuitenkaan hakenut uudestaan suoraan kätilöksi valmistuttuani vaan hakeuduin sairaanhoitajaksi vastasyntyneiden teho-osastolle.

Teho-osastolle hakeuduin, koska kätilökoulutus ei sisältänyt juurikaan tehohoidon opetusta ja toisaalta olin kiinnostunut vaikeasti sairaiden potilaiden hoidosta. Sairaanhoitajan töissä ”vauvateholla” korostuivat peruselintoimintojen tarkkailu ja tukeminen, erilaisten hoitolaitteiden hallinta, ja perehdytysjakson jälkeen myös varsin vaativa lääke- ja nestehoito – unohtamatta vauvojen hyvää perushoitoa ja vanhempien tukemista. Yhdessäolo vanhempien kanssa oli intensiivistä, ja heidän tukemisensa oli sairaanhoitajan työssä suuressa roolissa. Työssä huomasin yhä selvemmin, että minua kiinnostivat juuri diagnostiikka, sairaudet ja niiden lääketieteellinen hoito, joten päätös lääkikseen hakemisesta vahvistui.

Alanvaihto alkaa realisoitua

Tällä kertaa motivaatio ja jaksaminen haku-urakkaa ajatellen olivat paremmalla tolalla ja suunnittelin valmistautumiseni paremmin. En ollut kirjoittanut fysiikkaa, kemiaa enkä biologiaa, joten aloin työn lomassa käydä iltalukiossa hakukevättä edeltävänä syksynä. Samalla sovin esimiehen kanssa siitä, että jäisin pois töistä alkukeväästä, ja onneksi siihen suhtauduttiin todella ymmärtäväisesti. Reilua kolmea kuukautta ennen pääsykoetta jäin lukulomalle, jolloin en enää käynyt aikuislukiossa vaan opiskelin itsenäisesti kotona, osallistuin valmennuskurssille ja tein pari kertaa viikossa kätilön ja sairaanhoitajan keikkatöitä. Huomasin myös, että työkokemus vastasyntyneiden teholta auttoi paljon etenkin kemian ja biologian aiheiden ymmärtämisessä, kemian osalta esim. pH- ja kaasulaskujen kanssa.  Mieheni viimeisteli samaan aikaan gradua iltaisin töidensä jälkeen, ja luinkin usein kahdessa osassa lukien aamupäivän, pitäen iltapäivällä taukoa ja jatkamalla illalla opiskelua saman pöydän ääressä mieheni kanssa. Pääsykoe meni hyvin ja ovi aukesi ensimmäiseen hakukohteeseen eli Tampereen yliopistoon. Näin jälkeenpäin ajatellen lukuloman pituus oli ehkä huomattavastikin ylimitoitettu, mutta parempi niin kuin toisinpäin. Ylioppilaskirjoituksiin en lopulta mennyt ollenkaan, vaikka alkuun sitäkin suunnittelin.

Onko aiemmasta koulutuksesta hyötyä?

Sairaanhoitajan ja kätilön opinnoissa ja lääkisopinnoissa on ollut paljon samaa ja koenkin, että hoitajan koulutuksesta on ollut minulle paljon hyötyä lääketieteen opinnoissa. Lääketieteen opinnoista poiketen sairaanhoitajaopinnoissa ensimmäiset käytännön harjoittelut ovat jo ensimmäisenä syksynä ja opetus on muutenkin käytännönläheisempää. Biokemiaa ja solu- ja molekyylitason ilmiöitä ainakin kätilökoulutuksessa taas käsiteltiin varsin vähän, jos ollenkaan. Toisaalta esimerkiksi raskauden ja synnytyksen fysiologiaa opiskeltiin hyvinkin seikkaperäisesti. Sekä sairaanhoitaja- että kätilövaiheessa oli myös lääkäreiden pitämiä luentojaksoja kulloinkin käsiteltävään aihepiiriin liittyen, esim. kätilövaiheessa gynekologian, obstetriikan, seksologian ja neonatologian luentoja. On kuitenkin huomattava, että valmistuin kätilöksi useita vuosia sitten, moni asia on unohtunut ja myös itse koulutus on muuttunut.

Katse kohti tulevaa

Kätilön ja sairaanhoitajan töitä olen tehnyt koko ajan opintojen ohella äitiyslomaa lukuun ottamatta. Tampereelle muutettuani hakeuduin naistentaudeille sijaiseksi ja viihdyin siellä erinomaisesti. Nyt klinikan alkaessa taitavat hoitajan työt jäädä vähemmälle. Tulevasta erikoisalasta lääkärinä en ole vielä varma. Kätilötaustasta johtuen naistentaudit kiinnostavat toki, mutta lääkiksen aikana olen alkanut kiinnostua myös mm. sisätaudeista ja yleislääketieteestä. Aika näyttää!

Tiina Jäntti

Kirjoittaja on 4.vsk lääketieteen kandidaatti Tampereen yliopistossa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.